Monta tietä johtajaksi
Pomon paikalle johtavia polkuja on yhtä paljon kuin johtajiakin: kivisiä, mutkaisia, lyhyitä ja pitkiä. Joskus tie nousee pystyyn, toisinaan eteenpäin liukuu kuin itsestään. Yrittäjyyden, partioharrastuksen ja koulutusohjelman kautta johtajiksi päätyneet kertovat omasta reitistään.
(Julkaistu Young Professionals -lehdessä lokakuussa 2008)
USKALTAJA
Suuryrityksen johtajakoulutus on antanut Rasmus Valangolle, 27, mahdollisuuden kokeilla jo nuorena hyvin suuria saappaita. Loikka biologiaa opiskelleesta virkamiehestä globaalin öljy-yhtiön johtajaksi on vaikuttava – mutta yllättävän helppo.
Kaksi vuotta sitten Rasmus Valanko istui turhautuneena Ympäristöministeriössä ja pyöritteli papereita ylitarkastajana. Nyt hän johtaa Shellissä tiimiä, joka vastaa 20 miljoonan dollarin vuosihankinnoista.
Pohjanmeren yli ulottuneeseen urahyppyyn riitti syitä, tärkeimpänä tyytymättömyys ministeriön tarjoamiin mahdollisuuksiin.
- Valtion koneisto käy kankeasti ja päätösten vaikutukset näkyvät parhaimmillaan vasta parinkymmenen vuoden päästä. Tahdoin tehdä jotain konkreettisempaa, missä pääsisin oikeasti vaikuttamaan yhteisiin asioihin, Rasmus Valanko perustelee. Jotain Valangon luonteesta kertoo sekin, että hän valitsi uudeksi pelikentäkseen öljybisneksen, omasta mielestään ympäristöhaasteista vaikeimman.
- Isoissa firmoissa voidaan tehdä todella merkityksellisiä, taloudellisia ja poliittisia päätöksiä. Tämän olen myös kertonut, kun ympäristöihmisen päätymistä globaaliin öljyjättiin on kummasteltu.
Shelliltä löytyi kansainvälinen Graduate Programme, johon päässeille yhtiö sitoutuu tarjoamaan kolmen vuoden aikana työtehtäviä, jotka kehittävät kandidaatteja johtajiksi. Itsekin tehtäviinsä vaikuttanut Valanko arvostaa koulutuksessa juuri johtajuuden kokeilemista erilaisissa ympäristöissä ja tekemällä oppimista.
Maisemanvaihto Helsingistä Lontooseen opiskelemaan saattaisi panna monelle luun kurkkuun, mutta Valanko ei epäröinyt. Sveitsissä vietetty nuoruus ja kansainvälinen koulutus ovat totuttaneet vieraisiin kulttuureihin ja uuteen maahan solahtaminen tuntui luonnolliselta. Opiskelualan valinta ei kuitenkaan ollut itsestäänselvyys.
- Oli vaikea nähdä jotain uravaihtoehtoa toista parempana. Tajusin, että voisin tehdä mitä tahansa.
Valangon valintaa ei sanellut raha tai menestymisenjano, vaan oma kiinnostus.
- Mietin mistä nautin. Luonnossa olemisesta pidän tosi paljon, joten keksin että eläintiede voisi olla hyvä ja aloitin siitä.
Ensimmäisen vuoden jälkeen linja kuitenkin vaihtui ympäristöbiologiaan ja maisterivaiheessa vieläkin yhteiskunnallisempaan suuntaan.
- Pyrin tietoisesti rakentamaan koko opiskeluni monipuoliselle pohjalle ja samalla avaamaan itselleni uusia mahdollisuuksia. En ajatellut niinkään opiskelevani biologiaa ja päätyväni sitten biologin uralle, Valanko kertoo. Ympäristökysymysten huomioonottaminen on kuitenkin valikoitunut yhdeksi päämääräksi, johon hän johtamisellaan pyrkii.
Matkallaan johtajaksi Valanko sanoo tarvinneensa eniten rohkeutta – ”rohkeutta haluta johtajaksi ja rohkeutta olla siinä asemassa”.
- Johtajan roolin ja vastuun ymmärtäminen on vähän pelottavaa. Kaikki eivät tahdo edes ajatella sitä.
Luontaiseksi johtajaksi kehuttu Valanko painottaa, ettei ole joutunut tekemään nopean urakehityksensä eteen mitään – jokainen muutos on ollut oma valinta. Nuorena johtajaksi singahtanut pitää ovet auki muutokselle ja ajattelee koko maailmaa vaihtoehtona. Jollei seuraavaa, tarpeeksi haastavaa työtä löydy lähistöltä, on hän valmis lähtemään ”vaikka Guatemalaan”.
Valanko myöntää pyrkineensä aina aktiivisesti kohti johtajuutta ja ottaneensa johtajan roolin luontaisesti niin ala-asteen luokkahuoneessa kuin yliopiston kiipeilykerhossakin.
- Jos asiat eivät etene, on jonkun tartuttava ohjaksiin. Aika usein se joku olen ollut minä.
Uratikkailla ylöspäin,
Rasmus Valangon vinkit
- Ole avoin uudelle ja opi kokemuksista. Koko ajan on nähtävä tuoreita mahdollisuuksia ja uskallettava myös toteuttaa muutoksia.
- Todista työlläsi olevasi ylennyksen arvoinen ja pyydä itse uusia haasteita. Ujous ei ole nöyryyden synonyymi.
- Tarkkaile muita johtajia: jokaisen menettelytavoista löytyy sekä ihailtavaa että vältettävää.
TEKIJÄ
Dionysos Filmsin toimitusjohtaja Riina Hyytiä, 39, on kasvanut luovan alan johtajaksi tekemällä itse. Parikymppisenä yrittäjänuransa aloittanut Hyytiä on edelleen äkkiväärä, mutta ei enää tunne häpeää johtajuudestaan.
Riina Hyytiälle johtajuus oli jo nuorena itsestäänselvyys. Elokuvatuottajaksi tähdännyt Hyytiä tiesi tahtovansa olla mukana määrittelemässä alan sisältöjä ja toimintatapoja, joten oman yrityksen perustaminen oli käytännössä ainoa vaihtoehto.
- Vasta jälkeenpäin olen tajunnut olleeni aivan hullu. Taidekoululaisena minulla ei ollut sellaista varovaisuutta kuin vaikka kauppislaisilla.
Riskien ajatteleminen saa Hyytiän vatsan joskus vieläkin vääntymään, mutta hän ei suostu antamaan pelolle valtaa.
- Minun ei tarvitse harrastaa extreme-lajeja, minä olen yrittäjä, vuoden alusta uutta Dionysos Filmsiä vetänyt Hyytiä nauraa. Sopiva epävarmuus pitää myös liikenteessä ja valppaana.
hyytiä ei suostu hehkuttamaan yrittäjyyden ihmeellisyyttä. Aloittelevalle elokuvatuottajalle oma firma oli – ja on edelleen – vain yksi työväline halujen ja tavoitteiden toteuttamiseen.
- Jos pystyn työskentelemään suurten lahjakkuuksien kanssa, niin totta kai hallitsen yhden yrityksenkin! Firma on instrumentti, joka toimii tasan niin hyvin kuin sitä johdetaan.
Johtajaroolin ottaminen ei ollut 26-vuotiaalle yrittäjälle aivan yhtä mutkatonta. Hyytiä veti selvän viivan itsensä ja muun tuotantoporukan välille, vaikka toisaalta halusi olla osa homogeenista porukkaa. Lopulta hän oivalsi, että johtajakin voi olla ryhmän jäsen.
- On vain olemassa paikka, johon en voi sitä ryhmää viedä mukanani.
- Moni tunnistaa johtajan itsessään hirveän varhain, mutta sen myöntämiseen menee yleensä aikaa. Vaatii rohkeutta tunnustaa, että katsoo muita ihmisiä eri tavalla.
ristiriidan taiteellisen liehumisen ja tiukan johtamisen välillä Hyytiä torjuu tarmokkaasti. Hänen mielestään boheemius ja johtajuus eivät millään tavalla sulje toisiaan pois.
- Olen boheemi, mutta minulla on riittävästi työkaluja kääntää se voitokseni.
Luovaa alaa on myös johdettava eri tavalla kuin sellaista, jossa vain talouden mittarit ratkaisevat. Hyytiästä on kunnia saada työskennellä erityisen lahjakkaiden ihmisten kanssa.
- On suuri lahja saada vaikkapa tuore käsikirjoitus luettavaksi. Sellaisessa tilanteessa johtaja on täysin alisteinen taiteelle.
jos panee persoonansa peliin – ja juuri se on Hyytiän työkaluista ehdoton ykkönen – on aina olemassa mahdollisuus tyhmästi käyttäytymiseen, nälvimiseen ja loukkaamiseen. Siksi Hyytiä on opetellut johtamaan ihmisiä menemättä henkilökohtaisuuksiin ja antamaan palautetta asioista, ei tekijöistä.
Pehmeämpää johtamista Hyytiä ei ole napannut kirjoista tai kursseilta, vaan omien karvaiden kokemusten kautta.
- Olen tehnyt niin monta mokaa ja saanut niin monta kertaa turpaani, että oppi alkaa jo upota kalloon.
Mokilla Hyytiä ei tarkoita hauskoja pikku kommelluksia, vaan ”oikeasti isoja, hävettäviä virheitä”. Niiden myötä tuottaja-toimitusjohtajan on ollut pakko hillitä mustavalkoista luonnettaan. Edelleen sisällä kuohahtaa usein, mutta tunteet purkautuvat hallitummin: enää tuottaja ei tule lankoja pitkin.
Riina Hyytiän mielestä syvään juurtunutta johtajuutta on kuitenkin se, että vaikka katsoo taakseen, sinne ei jää tuijottamaan.
Yrittäjä johtajana,
Riina Hyytiän vinkit
- Omia heikkouksiaan voi kompensoida rekrytoimalla ihmisiä, joilla ne ovat vahvuuksia.
- Älä tee omasta esimerkistäsi numeroa, mutta toimi itse niin, kuin tahdot tiimisikin toimivan. Huonolla johtajalla ei ole oikeutta vaatia alaisilta hyvää suoritusta.
- Ilkeys ja kovuus eivät lisää johtajan vaikutusvaltaa, mutta etenkin luovalla alalla jämäkkyys on joskus tarpeen. Kiltteys ja räväkkyys mahtuvat kyllä samaan pakettiin.
ARVOISTA AMMENTAJA
Pitkä partioharrastus on painanut Kotimaa-konsernin toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälän johtajuuteen leimansa. Aalto-Setälä, 42, kopioisi partiosta työelämään sosiaalisen älykkyyden lisäksi leikin.
Partiossa johtamista ei pidetä kovin erikoisena juttuna: teini-ikäinen Aalto-Setäläkin hyppäsi vartionjohtajan saappaisiin sen suuremmin miettimättä. Vasta jälkikäteen hän on ymmärtänyt, miten isossa vastuussa nuori johtaja oli ihmisten turvallisuudesta, jopa kasvatuksesta.
- Toimin partiossa johtajana, koska saimme yhdessä aikaan kivoja juttuja. En koskaan haaveillut vastuusta.
Sen sijaan toimittajanuransa partiossa aloittanut Aalto-Setälä haaveili toimituksen johtamisesta. Työelämässä hän onkin edennyt päämäärätietoisesti ja nousujohteisesti.
- Toimitusjohtajaksi tai ison median päätoimittajaksi ei päädytä vahingossa, siihen tehtävään hakeudutaan ja halutaan. Partiosta tällainen suunnitelmallisuus puuttuu kokonaan.
Hyvät, pahat ja rumat -show’hun tai Nelosen päätoimittajaksi päätyminen ovat olleet Aalto-Setälän mielestä sinänsä vain sattumia, sopivasti avautuneita mahdollisuuksia.
- Olisi kuitenkin tekopyhää sanoa, että mitään pyrkyryyttä ei olisi ollut. Bisneksessä sitä on aina.
aalto-setälällä on kokemusta useammasta johtajakoulutuksesta – esimerkiksi Helsingin kauppakorkeakoulun tulosjohtamisen ja Sitran talouspoliittisen johtamisen ohjelmista – mutta niistä kaikista puuttuu hänen mielestään partiossa oleellinen elementti, ilo.
Tunnejohtamisesta paljon puhunut Aalto-Setälä nostaakin ilon integroimisen työhön yhdeksi partion tärkeimmistä anneista. Hän tunnustautuu kuitenkin tiukaksi liikemieheksi.
- Näin iso organisaatio ei mene eteenpäin pelkästään hyvällä hengellä.
Kerran hän kuitenkin yritti virkistää pitkäksi venynyttä johtoryhmän kokousta leikillä, jossa pompitaan kyykkyyn ja ylös lorun tahdissa.
- Se ei oikein uponnut, aika monet olivat hypittämisestä kauhuissaan.
Leikit sikseen. Useimmiten Aalto-Setälä kaivaa kuitenkin työkalupakistaan partion arvoja.
- Toisten ihmisten kunnioittaminen, ympäristön suojeleminen, itsensä kehittäminen… Partion aatteet ovat erittäin kilpailukykyisiä tänäkin päivänä ja sopisivat minkä tahansa yrityksen arvoiksi.
Sotareportterinakin työskennellyt Aalto-Setälä on usein joutunut heitetyksi uusiin tilanteisiin, joissa partiossa hankittua rohkeutta ja omaa päättäväisyyttä on tarvittu.
- Kun olen vaihtanut työpaikkaa, moni on varoittanut uuden tehtävän älyttömyydestä. Ei paljon pelottanut.
Aalto-Setälän mielestä partio on myös puhdasta tilannetajun opettelua. Sitä sopisi useammankin suomalaisen harjoitella, sillä ennakkoluulottomuus ja avoimuus ovat työelämässäkin tärkeitä ominaisuuksia.
partiotaitokilpailuissa Aalto-Setälä on oppinut liike-elämässäkin kullanarvoisen kyvyn: toisinajattelun ja innovatiivisen oivaltamisen. Kerrankin rastitehtävänä oli kaataa paloruiskun avulla nopeasti mahdollisimman paljon palikoita.
- Katselin hetken muiden huhkimista ja olin varma, että suorituksessa piilisi jokin juju, kuten partiossa ja bisneksessä niin usein on. Otin sitten paloruiskun syliini ja heitin sen päin palikoita, Aalto-Setälä nauraa muistolleen.
Paloruiskun viskannut joukkue sai parhaan ajan ja tyytymättömiä katseita kisan järjestäjiltä. Samoin liike-elämässä uudet oivallukset aluksi tuomitaan – kunnes kaikki ottavat niistä mallia.
Partion opeilla paremmaksi johtajaksi, Pauli Aalto-Setälän vinkit:
- Kysy alaisiltasi mitä heille kuuluu – ja kuuntele vastaus. Sosiaalinen älykkyys on hyvän johtajan ehdoton edellytys, mutta onneksi sitä voi aina opetella.
- Uskalla kokeilla uusiakin keinoja. Anna itsesi ja alaistesi myös epäonnistua.
- Ihmisten johtamisessa tärkeintä on luottamuksellisen ja hyvän ilmapiirin rakentaminen työyhteisöön. Johtajuutta usein ylimystifioidaan, loppujen lopuksi kyse on vain siitä, että välittää ihmisistä ja toimii yhteisön puheen johtajana.
